PRINSSI HENRIK.
Joutuun, kuhjus! Etkö kuule, sinua huudetaan.
(Molemmat huutavat häntä, hän seisoo hämmentyneenä,
tietämättä mihin mennä.)
(Viinuri tulee.)
VIINURI. Mitä! Seisotko vaan tässä, vaikka kuulet tämmöistä huutoa? Pidä huolta vieraista tuolla sisällä. — (Frans menee) Armollinen herra, vanha sir John ja puoli tusinaa muita hänen kanssaan, seisovat oven takana; saanko päästää heidät sisään?
PRINSSI HENRIK.
Anna heidän odottaa hetkinen, ja avaa sitten ovi. —(Viinuri menee.)
— Poins!
(Poins palajaa.)
POINS.
Heti, herra, heti!
PRINSSI HENRIK. Kuulehan! Falstaff ja ne muut rosvot ovat oven takana. Pidetäänkö hauskaa?
POINS. Hauskaa kuin heinäsirkat, poikaseni. Mutta kuulehan, mitä sukkelaa peliä sinä täällä piditkään tuon passaripojan kanssa? Mitä nyt aiot?
PRINSSI HENRIK. Nyt olen taipuisa kaikkiin kujeisiin, mitä ikänä kujetta on ollut vanhan vakaan Aatamin ajoista alkain aina nykyisen sydänyön kahdentoista-lyönnin nulikkaikään asti.