(Ravintolan emäntä palajaa.)
EMÄNTÄ.
Kies' auttakoon! Prinssi! Prinssi! —
PRINSSI HENRIK.
Hih hei, heleijaa! Piru ajaa viulunjousella! Mikä hätänä?
EMÄNTÄ. Sheriffi ja koko vartiojoukko on oven takana, tahtovat tarkastaa taloa. Päästänkö heidät sisään?
FALSTAFF. Kuuleppas, Heikku, älä koskaan sano oikeata kultarahaa väärennetyksi: sinä olet toden teolla hullu, vaikka et siltä näytä.
PRINSSI HENRIK.
Ja sinä olet luonnosta pelkuri, vaikka vaistoa vailla.
FALSTAFF. Minä ajan takaisin esilauseesi; jos sinä ajat takaisin tuon esivartijan, niin teet hyvin; jos et, niin päästä hänet sisään. Jos en minä pyövelin rattailla näytä yhtä muhkealta kuin joku toinenkin, niin hornaan koko kasvatukseni! Voineehan minut narulla kuristaa yhtä vikkelästi kuin jonkun toisenkin.
PRINSSI HENRIK.
Pois, piiloon seinäverhon taa;[13] — te toiset menkää tuonne ylös.
Nyt, hyvät herrat, vilpitön katsanto ja hyvä omatunto!
FALSTAFF. Niitä molempia on minullakin ollut; mutta nyt ne ovat mennyttä ja siitä syystä piilen.
(Kaikki poistuvat, paitsi prinssi ja Poins.)