PERCY.
On hänkin tervetullut. Miss' on poika;
Tuo kevytjalka houkko, Walesin prinssi,
Ja hänen kumppaninsa, jotka mailman
Tönäävät syrjään aika kyytiä?
VERNON.
Aseissa kaikki, varusteissa kaikki,
Sulissa liehuvissa niinkuin haukat,
Jotk' iskee tuulissäällä saaliiseensa,
Tai kotkat, jotka kylpeneet on äsken;
Kullassa välkkyvät kuin pyhäinkuvat;
Eloa täynnä niinkuin toukokuu,
Ja loistavat kuin keskikesän päivä;
Kuin vohlat vilkkaat ja kuin harjat hurjat.
Näin Henrik prinssin, rautalakki päässä,
Säärissä varut, uljas asu yllä;
Kuin siivekäs Mercurius hän maasta
Niin sievään heipahutti hevon selkään,
Kuin pilvist' oisi enkel' liihotellut
Ja, hurjaa Pegasusta hypitellen,
Lumonnut mailmaa ratsutaidollaan.
PERCY.
Vait! Vait! Tuo kiitos tuimemman tuo kuumeen
Kuin maaliskuinen aurinko. Vaan, tulkoot!
Tulevat juhlapuvussaan kuin teuraat;
Savuisen sodan tulisilmä impi
Saa heistä verisen ja kuuman uhrin.
Mars raudass' istuva on alttarillaan
Verissä korviin asti. Tulistun,
Kun kuulen, ett' on lähell' aimo saalis;
Mut viel' ei meidän. — Tänne ratsuni!
Se niinkuin ukonnuoli minut vieköön
Kohdastaan Walesin prinssin rintaa vastaan:
Henrikkiin Henrik, hepo hepoon ryntää,
Siks että toinen tuonen kenttää kyntää.
Jos ois Glendower täällä!
VERNON.
Lisää uutta:
Ma Worcesterissa kuulin, ett'ei saa hän
Väkeään kokoon neljääntoista päivään.
DOUGLAS.
Se uutinen se kaikist' oli pahin.
WORCESTER.
Niin, totta vieköön, jäinen siin' on kaiku.
PERCY.
Kuninkaan voima onko kuinka suuri?
VERNON.
Se kolmekymmentä on tuhatta.
PERCY.
Olkoonpa vaikka neljäkymmentä.
Kun isäni ja Glendower on poissa,
On sodan onni meidän hartioissa.
Katselmus joutuun! Tuomio tuloss' on
Ilolla kaikki, kaikki kuolohon!
DOUGLAS.
Kuolosta vaiti! Minust' urakkaa
Ei vielä puoleen vuoteen surma saa.