WORCESTER.
Kuninkaan eteen Walesin prinssi astui
Ja haastoi sinut, lanko, miekkasille.
PERCY.
Oi, jospa kiista vaan ois meidän kahden
Ja muut ei tänään huohottais kuin minä
Ja Henrik Monmouth! Miltä kuului haasto?
Sanoppa, sano, halveksivalt' ehkä?
WORCESTER.
Ei, totta Jumal'! Eläissäni koskaan
Niin kainoa en haastett' ole kuullut;
On niinkuin veli kutsuis veljeänsä
Jalohon taisteluun ja keihäsleikkiin.
Hän sulle miehen parhaat kehut antoi,
Mainettas kiitti ruhtinaisin kielin,
Kuin aikakirja ansiosi kertoi,
Asettain sinut kiitoksensa yli,
Jot' arvoos nähden piti arvotonna;
Ja — mikä vielä ruhtinaallisempaa —
Häpeän punall' itsestänsä kertoi,
Niin somast' omaa laiskuuttansa laittain,
Kuin oisi hällä kahtamoinen henki,
Samassa oppijan ja opettajan.
Hän siihen herkesi. Mut mailma tietköön:
Jos tämän päivän vainot vaan hän kestää,
Niin Englannill' on tiedoss' ylväin toivo,
Vaikk' irstaudestaan väärin tunnettuna.
PERCY.
Varonpa, ett' on hänen hulluutensa
Sun hurmannut. En ole koskaan kuullut
Noin hurjast' irstailevan minkään prinssin.
Mut olkoon, miten tahtoo, — ennen iltaa
Sotilassyliini ma hänet painan,
Niin että halaukseeni hän raukee.
Aseisiin joutuun! Soturit ja veikot,
Paremmin itse tietkää tehtävänne,
Kuin mitä minä, kielen lahjaa vailla,
Voin puhumalla verta tulistuttaa.
(Sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Täss', armollinen herra, teille kirje.
PERCY.
En sitä nyt voi lukea. —
Niin, loordit, lyhyt elämän on aika;
Kävisi pitkäks sitä käyttää turhaan,
Vaikk' kelluisi se kellonviisarilla
Ja taukoisi, kun tunti tulee täysi.
Jos elämme, niin jalkojemme alle
Kuninkaat survomme; jos kuolemme —
No, kaunis kuolla ruhtinasten kanssa!
Ja tunto sanoo, ett' on miekka hyvä,
Jos hyvään asiaan vaan sitä käytät.
(Toinen sanansaattaja tulee.)
SANANSAATTAJA.
Kuningas lentäin tulee; varull' olkaa.
PERCY.
Hänelle kiitos, kun mun keskeytti;
Ei mulle sovi puheet. Sen vaan sanon:
Parastaan tehkööt kaikki. Tässä vedän
Ma miekan, jonka terän aion kastaa
Paraaseen vereen, mitä tielleni
Tään hirmupäivän karkelossa sattuu.
No, Esperance, ja Percy! — Matkaan mars! —
Kaikk' ylväät sodan soittimet nyt soimaan!
Soidessa soiton syleilkäämme kaikin.
Vetoa taivas maata vastaan! — tämä
Monelle viimeinen on sylipaini.