FALSTAFF.
Herra Tyhjänen, olen teille velkaa tuhat puntaa.
TYHJÄNEN. Niin oletten, sir John, ja pyydän, laittakaa niin, että saan ne mukaani kotiin.
FALSTAFF. Se ottanee kovalle, herra Tyhjänen. Vaan älkää tästä tuskaantuko; hän kyllä salavihkaa kutsuttaa minut luokseen; nähkääs, hänen täytyy maailman tähden näin teeskennellä. Älkää epäilkö ylennystänne; minä se kuitenkin olen se mies, joka teidät teen suureksi.
TYHJÄNEN. Mitenkä se kävisi, sitä en ymmärrä, muuten kuin että annatte minulle takkinne ja täytätte minut pahnoilla. Hyvä sir John, pyydän, antakaa minulle edes viisisataa noista tuhannesta.
FALSTAFF. Herraseni, minä kyllä takaan sanani; tuo, minkä kuulitte, tapahtui vaan varjon vuoksi.
TYHJÄNEN. Mutta siinä varjossa te saatte olla, pelkään mä, kuolinpäiväänne asti, sir John.
FALSTAFF.
Älkää varjoja pelätkö; tulkaa nyt vaan ruoalle. Tule, luutnantti
Pistooli! — tule, Bardolph! — Minua pannaan vielä tänä iltana
noutamaan.
(Prinssi Juhani, ylituomari, oikeudenpalvelijat y.m. palajavat.)
YLITUOMARI.
Arestiin sir John Falstaff heti viekää,
Ja samaa tietä koko seurueensa,
FALSTAFF.
Mylord, mylord, —