PISTOOLI.
Tuoll' ärjyy meri nyt ja torvet pauhaa.
(Kuningas tulee seuralaisineen, joiden joukossa on ylituomari.)
FALSTAFF.
Oi, terve sulle, Heikku kuningas!
Kuninkaallinen Heikkuseni, terve!
PISTOOLI.
Jumala varjelkoon sua, maineen valtavesa!
FALSTAFF.
Jumala varjelkoon sua, aimo poika!
KUNINGAS.
Tuot' öyhkäriä puhutelkaa, loordi.
YLITUOMARI.
Oletko hullu? Tiedä, mitä puhut!
FALSTAFF.
Kuningas! Zeus! Käpyni! Sulle puhun.
KUNINGAS.
En tunne sua, vanhus. Luojaas käänny,
Ei sovi valkohiukset narrin päähän.
Tuommoista miestä uneksin ma kauan,
Noin pöhöistä, noin rietasta, noin vanhaa;
Nyt valveill' ollen, sitä unta inhoon.
Ruhoas kaitaa, armoasi lisää,
Pois mässäys heitä: tiedä, hauta sulle
Kolmasti aukee laajempi kuin muille.
Minua narrinsutkall' älä vastaa;
Äl' usko, että olen mikä olin;
Jumala tietää ja sen maailma nähköön,
Ett', entis-olostani luopuneena,
Myös entisestä seurastani luovun.
Jos kuulet, että olen mikä olin,
Niin tulla saat ja olla, niinkuin ennen,
Paheessa oppaani ja neuvojani;
Mut siksi henkes uhalla sun kiellän
Ja kaiken seuras tulemasta meitä
Kymmentä penikulmaa lähemmäksi.
Taritsen teille hengen elatuksen,
Niin ettei teitä puute aja syntiin;
Ja parannuksenne kun kuulla saamme,
Niin kyvyn, kunnon mukaan ylennystä
Viroissa saatte. — Mylord, toimenanne
On panna tämä käsky täytäntöön. —
Eteenpäin nyt!
(Kuningas seuralaisineen poistuu.)