POINS.
No, antaa tulla; minä olen jo varuillani sitä torjumaan.
PRINSSI HENRIK. No niin, sen sanon sinulle, että ei sovi minun olla murheellinen siitä, että isäni nyt on sairas; vaikka kyllä voisin sanoa sinulle — mokomalle, jota suvaitsen, paremman puutteessa, kutsua ystäväkseni — että voisin olla murheellinen, ja oikein toden perästä murheellinen.
POINS.
Tuskinpa tällaisessa tilassa.
PRINSSI HENRIK. Kautta tämän käden! Luulet, että minä olen yhtä syvään piirretty paholaisen kirjaan paatumuksesta ja kovakorvaisuudesta kuin sinä ja Falstaff. Lopussa se nähdään. Sen vaan sinulle sanon, että sydämmeni sisällisesti vuotaa verta siitä, että isäni on niin sairas; ja sellainen huono seura kuin sinun, on syystä tehnyt kaiken ulkonaisen murheen osoituksen mahdottomaksi.
POINS.
Mistä syystä?
PRINSSI HENRIK.
Mitä ajattelisit minusta, jos itkisin?
POINS.
Ajattelisin, että olette mitä ruhtinaallisin tekopyhä.
PRINSSI HENRIK. Sitä joka ihminen ajattelisi; ja sinä olet onnellinen mies, kun ajattelet mitä joka ihminen ajattelee. Ei ole toista maailmassa, jonka ajatukset pysyisivät niin yleisellä valtatiellä kuin sinun; todellakin, jok'ainoa ihminen luulisi minua tekopyhäksi. Ja mikä se panee sinun korkea-arvoista ajatustasi niin ajattelemaan?
POINS.
Se, että olette ollut niin maailmallinen ja niin kovin takertunut
Falstaffiin.
PRINSSI HENRIK.
Ja sinuun.