(Falstaff tulee laulaen.)
FALSTAFF.
"Ol' Arthur hovissaan" — Tyhjennä pottu! —
"Kuningas arvossaan."
(Viinuri menee.)
No, kuinka voitte, mamseli Torkko?
EMÄNTÄ.
Hänellä on se pyörtymyksen setki; on oikein.
FALSTAFF.
Niin on kaikkien naiseläjäin; kun saavat setken, niin pyörtyvät.
TORKKO.
Senkin likainen turvakko! Senkö lohdutuksen teiltä saan?
FALSTAFF.
Te niitä turpeita turvakoita teette, neiti Torkko.
TORKKO.
Minäkö niitä teen? Syömäryys ja taudit niitä tekevät, enkä minä.
FALSTAFF.
Jos kokin kautta tulee syömäryys, niin tulee teidän kauttanne taudit,
Torkko. Teiltä me ne saamme, Torkko, teiltä me ne saamme; eikö totta,
puhto pulmoseni, eikö totta?
TORKKO.
Totta kyllä: vitjamme ja hohtokivemme.
FALSTAFF. Niin, "korut, päärlyt ja punahelmet", — sillä joka uljaasti ottelee, tulee ontuen leikistä, tiedäthän sen; tulee rikosta, peitsi uljaasti sojossa, ja sitten uljaasti haavurin luo; ryntää uljaasti tykinsuuta vastaan; —