2 VIINURI. Totta puhut, piru olkoon. Prinssi kerran pani hänen eteensä kupollisen ritari-ispinöitä ja sanoi, että siinä niitä oli viisi kappaletta lisää Hannu ritaria; sitten hän otti hatun päästänsä ja lisäsi: "sulkeudun näiden kuuden vanhan, kuivan, kutistuneen ritari-mallukan suosioon." Tuo karvasteli hänen sydäntänsä; mutta sen hän nyt jo on unhottanut.
1 VIINURI. No, kata nyt vaan pöytä ja pane ne esille; ja kuulehan, koeta saada käsiisi Luikun soittokunta; mamseli Hurstinen tahtoisi kuulla hiukan soittoa. Mutta joutuin! — Huone, missä illastavat, on liian kuuma; he tulevat heti.
2 VIINURI. Kuules, prinssi ja herra Poins ovat täällä tuossa tuokiossa; tahtovat saada meiltä pari takkia ja esiliinaa, joihin pukeutua; mutta sir John ei saa siitä mitään vihiä saada; Bardolph on tuonut sanan.
1 VIINURI. Saakeli soikoon, nyt saamme oikein hauskaa; tästä syntyy verraton kuje.
2 VIINURI. Lähden katsomaan, enkö tapaisi Luikkua.
(Menee.)
(Ravintolanemäntä ja Torkko Hurstinen tulevat.)
EMÄNTÄ. Oikein totta, sydänkäpyseni, minusta sinä nyt olet oikein erikoisen hyvässä templatuurissa: punssisi lyö niin tavattomasti, ettei sen parempaa voi sydän toivoa, ja ihokarvasi on, usko pois, niin punainen kuin mikäkin ruusu. Mutta liian paljon olet, totta puhuen, juonut kanaljansektiä; se viini se raukaisee ihmeellisesti ja huumaa veren niin, että humahtaa. — No, kuinka sinun nyt on?
TORKKO.
Paremmin kuin äsken. Uh!
EMÄNTÄ.
Sepä hyvä sana; hyvä sydän on kullan väärtti. Kas, tuossa tulee sir
John.