PRINSSI HENRIK. Siis pakotan sinua tunnustamaan ehdollisen herjauksesi; ja sitten kyllä tiedän, miten menettelen kanssasi.
FALSTAFF.
Ei herjausta, Heikku, kunniani kautta, ei herjausta!
PRINSSI HENRIK. Eikös vaikka pilkkasit minua ja sanoit pöydänkattajaksi ja leivänleikkaajaksi ja tiesi miksi?
FALSTAFF.
Ei herjausta, Heikku!
POINS.
Eikö herjausta?
FALSTAFF. Ei herjausta, Eetu, ei toden totta, kunnon Eetu, ei vähintäkään. Pilkkasin häntä vaan jumalattomain kuullen, etteivät jumalattomat häneen ihastuisi: ja siinä tein mitä huolellisen ystävän ja uskollisen alamaisen tulee; ja isäsi on minulle siitä kiitoksen velassa. Ei herjausta, Heikku! — ei vähääkään, Eetu, ei vähääkään! — toden totta, pojat, ei vähääkään!
PRINSSI HENRIK. Näetkös nyt, että sulasta pelosta ja puhtaasta pelkuruudesta loukkaat tätä siveätä fröökinää, lepyttääksesi sillä meitä. Onko hän niitä jumalattomia? Onko tämä emäntäsi niitä jumalattomia? Tai onko poika tuossa niitä jumalattomia? Tai kunnon Bardolph, jonka into palaa hänen nokassaan, onko hän niitä jumalattomia?
POINS.
Vastaa, laho kynneppää, vastaa!
FALSTAFF. Bardolph on auttamattomasti paholaisen kirjoissa; hänen naamansa on Luciferuksen eriskyökki, jossa tämä yksinomaan juomareita paistaa. Mitä poikaan tulee, niin on hänellä hyvä enkeli puolellaan, mutta piru hänessäkin tuppaa voitolle.
PRINSSI HENRIK.
Entä mitä tulee naisiin?