EMÄNTÄ.
Oo, Jumala varjelkoon teidän hyvää armoanne! Totta totisesti,
tervetultua Lontooseen! — No, Herra siunatkoon sinun kauniit kasvosi!
Jesta sentään, oletteko Walesista palannut?
FALSTAFF. Sinä kirotun hassu majesteetin moska, — tämän hauraan lihan ja pilaantuneen veren kautta, ole tervetullut!
(Laskee kätensä Torkon päälle.)
TORKKO.
Häh, sinä syötetty narri? Tiedä huutia!
POINS. Armollinen herra, hän tahtoo teitä vieroittaa kostostanne ja kääntää kaikki leikiksi, jos ette tao, kun rauta on kuuma.
PRINSSI HENRIK. Senkin kirottu talikaivos! Kuinka halpamaisesti minusta puhelit vast'ikään, tämän kunniallisen, siveän ja hienon fröökinän kuullen!
EMÄNTÄ.
Herra siunatkoon hyvän sydämmenne! Se hän onkin, toden totta.
FALSTAFF.
Kuulitteko, mitä puhuin?
PRINSSI HENRIK.
Kuulin hyvinkin; ja sinä tunsit minut nyt niinkuin silloinkin, kuin
Gadshillissä pötkit käpälämäkeen; tiesit, että minä olin takanasi, ja
puhuit niin ehdollasi, siten koetellaksesi kärsivällisyyttäni.
FALSTAFF.
Ei, ei, ei, eipäs niinkään; en luullut, että sinä olit kuulemassa.