FALSTAFF.
Ei puhuta siitä, herra Tyhjänen, ei puhuta siitä.
TYHJÄNEN.
Haa! Se oli hauska yö. Ja vieläkö se Yötyrin Jaana elää?
FALSTAFF.
Elää, herra Tyhjänen.
TYHJÄNEN.
Hän ei koskaan tullut minun kanssani toimeen.
FALSTAFF. Ei koskaan, ei koskaan; hänen oli aina tapa sanoa, että Tyhjästä hän ei voi kestää.
TYHJÄNEN. Niin, piru olkoon, saatoin suututtaa hänet oikein silmittömäksi. Hän oli silloin niitä leikkoja. Onko hän yhä pinnassaan?
FALSTAFF.
Vanha on, vanha on, herra Tyhjänen.
TYHJÄNEN. Niin, kuinkas muuten, vanha tietystikin; mitä hän muuta voi olla kuin vanha; tietysti hän on vanha; ukko Yötyristä hänellä oli Roope Yötyri jo ennen, kuin minä tulin Clemensin kollegioon.
MYKKÄNEN.
Siitä on jo viisi kuudetta vuotta.
TYHJÄNEN. Voi, Mykkäs-serkku, olisitpa sinä nähnyt, mitä minä ja tämä ritari olemme nähneet! — Haa! Eikö totta, sir John?