CLARENCE.
Kuningas ja taatto!
WESTMORELAND.
Havatkaa, majesteetti; tointukaa!
WARWICK.
Tyvetkää, prinssit; Kuningasta kohtaa
Nää puuskat tavan takaa. Syrjään menkää!
Hän kaipaa ilmaa; kohta voi hän hyvin.
CLARENCE.
Ei, ei, hän tät' ei tuskaa kauan kestä;
Ainainen työ ja huoli sielun muurin
Niin ohueks on syönyt, että henki
Jo katsoo läpi sen ja pyrkii maalle.
PRINSSI HUMPHREY.
Mua kansa säikyttää; se inhat luomat
On nähnyt, isättömän perikunnan;
Vuos'ajat tapaa muuttaa, niinkuin oisi
Havainnut vuosi jonkun kuukauden
Nukahtaneen ja hypännyt sen yli.
CLARENCE.
Kolmast' on virta pakomatta noussut;
Ja vanhukset, nuo höpsät ajantiedot,
Sanovat samoin käyneen vähää ennen
Kuin kantaisä Edward tautiin kuoli.
WARWICK.
Puhukaa, prinssit, hiljemmin; hän tointuu.
PRINSSI HUMPHREY.
Tää kohtaus hälle kuolemaks on varmaan.
KUNINGAS HENRIK.
Mua nostakaa, ma pyydän; toiseen suojaan
Pois minut viekää, mutta hiljaa, pyydän.
(Kantavat kuninkaan peremmälle ja panevat hänet vuoteeseen.)
Melua, ystäväni, tääll' en siedä,
Pait hellän käden soiton hyminää
Väsynyt henkeni nyt soisi kuulla.
WARWICK.
Tilatkaa soittokunta toiseen suojaan.