CLARENCE.
He, Poinsin
Ja muiden helmaystäväinsä kanssa.
KUNINGAS HENRIK.
Lihavin maa se enin lauhaa kasvaa;
Ja hän, mun nuoruuteni jalo kuva,
Sen vallass' aivan on. Sen vuoksi jatkuu
Suruni kauas tuolle puolle haudan;
Vert' itkee sydämmeni, mielehen
Kun kuvastuu ne hillittömät ajat,
Ne mätäpäivät, joita nähdä saatte,
Kun minä makaan isieni luona.
Kun pojan hurjuus turpavyöt' on vailla,
Kun neuvoissaan vaan himo, irstaus istuu,
Kun kurjain tapain kanssa keinot yhtyy,
Oo, mitä kiihkaa silloin himo lentää
Uhkaavan turmion ja vaaran suuhun!
WARWICK.
Kuningas, aivan hänest' erehdytte.
Toveriansa prinssi tutkii vaan
Kuin kieltä vierasta; sit' oppiakseen
On tarvis, että törkeimmätkin sanat
Näkee ja tuntee; kerran opittuina,
Sen tietänette, muut' ei niillä virkaa.
Kuin että tunnet ne ja niitä vihaat.
Kuin törkysanat, prinssi seuransakin
Pois heittää ajallaan; ja niiden muisto
Vaan kaavana on, mittapuuna, millä
Mitata voi hän muiden elämää,
Näin menneet pahat hyödyksensä kääntäin.
KUNINGAS HENRIK.
Harvoinpa heittää mehiläinen haaskan,
Miss' on se mesinyt.
(Westmoreland tulee.)
Westmoreland, mitä?
WESTMORELAND.
Terveeksi valtiaani! Onni uusi
Nyt tässä kertomaani liittyköön!
Kättänne, majesteetti, suuteleepi
Juhani prinssi, teidän poikanne;
Hastings ja Mowbray, piispa Scroop ja kaikki
Jätetty lain on kuritettaviksi.
Kapinan miekka kätketty on tuppeen;
Ylt' yli rauhan öljypuu vaan versoo.
Mitenkä teko tää on suoritettu,
Sen voitte, pienimpääkin seikkaa myöten,
Lukea tästä, kun niin sopii aikaan.
KUNINGAS HENRIK.
Westmoreland, oi! sin' olet suven lintu,
Jok' aina talven kantapäillä laulat
Tuloa päivän.
(Harcourt tulee.)
Tuossa lisää uutta!
HARCOURT.
Vihollisilta taivas teitä kaitkoon!
Ken valtiasta vastustaa, sen käyköön
Kuin niiden, joiden turmion nyt kerron!
Northumberlandin ja lord Bardolphin
Englantilaisineen ja skotteinensa
Yorkshiren sheriffi on voittanut.
Mitenkä kaikki tapahtui ja sääntyi,
Tää kirje ilmoittaa, jos suvaitsette.
KUNINGAS HENRIK.
Miks ilotieto tää mun sairaaks saattaa?
Molemmat kädet täynnä eikö koskaan
Lähesty onni? Sanat kauniimmatko
Esittää rumimmilla kirjaimilla?
Se joko maitin antaa, mut ei ruokaa —
Niin tekee köyhän se — tai herkut antaa,
Mut maitin ottaa — niin se tekee rikkaan,
Joll' iloa ei ole kyllyydestään.
Tuon sanoman mua pitäis ilahduttaa,
Mut näkö pettää, päätäni mun pyörtää. —
Mua voi! Mua auttakaa! Voin kovin pahoin.
(Pyörtyy.)
PRINSSI HUMPHREY.
Virotkaa, isä!