KUNINGAS HENRIK.
Ja kenen kanssa?
PRINSSI HUMPHREY.
Sit' en tiedä, isä.
KUNINGAS HENRIK.
Mukana eikö veli, Clarence, ole?
PRINSSI HUMPHREY.
Ei, hyvä isä, hän on täällä läsnä.
CLARENCE.
Mit' isäni ja kuninkaani tahtoo?
KUNINGAS HENRIK.
En muuta kuin sun parastasi, Clarence.
Miks et sa ole veljes, prinssin, kanssa?
Sua lempii hän, ja sinä hänet jätät;
On sydämmessään paras paikka sulla
Kaikista veljistäsi; sitä vaali,
Niin saatat kelpo palvelukset tehdä
Ja, minun kuoltuani, sovitella
Kuninkaan sekä veljiesi välin.
Hänt' älä päästä, mieltään älä kylmää.
Suosinsa etuisuutta älä hukkaa
Haluttomuudella ja tylyydellä.
Hän hellä on, jos hälle arvon annat;
Säälistä itkee hän, ja käsi häll' on
Kuin päivä aulis lempeyden töille.
Mut ärsytettynä hän on kuin pii,
Kuin talvi sävytön, ja väkinäinen
Kuin jäinen tuuli päivän koittehessa.
Miel'alastaan siis ota tarkka vaari:
Vikojaan moiti, mutta kunnioittain,
Verensä kun näet iloon taipuvaksi;
Mut jos on äissään hän, niin päästä köyttä,
Siks että, niinkuin rantauneen valaan,
Väsähtäin kiihko talttuu. Tee se, Tuomas,
Niin suojuksena olet ystävilles
Ja kultavantehena veljes vyötät,
Ett' astia, joss' yhtyy verenne,
Vaikk' eripuran myrkkykin sen sekais, —
Jot' aika siihen varmaan vuodattaakin,
Ei koskaan auristu, vaikk' oisi myrkky
Vihaista kuin aconitum[20] tai ruuti.
CLARENCE.
Osoitan hälle rakkautta ja huolta.
KUNINGAS HENRIK.
Miks Windsoriss' et ole hänen kanssaan?
CLARENCE.
Siell' ei hän ole; Lontooss' atrioipi.
KUNINGAS HENRIK.
Ja kenen kanssa, tiedätkö?