YLITUOMARI.
Mink', arvo prinssit, tein, tein kunnialla
Ja puolueettomassa mieless' aivan;
Mun ette koskaan näe raukan lailla
Kerjäävän kurjaa anteeks'antamusta.
Jos syyttömyys ja suoruus tääll' ei auta,
Niin kuolleen kuninkaani luo ma lähden
Ja kerron, kuka lähetti mun sinne.
WARWICK.
Kas, tuossa prinssi!
(Kuningas Henrik viides tulee seuralaisineen.)
YLITUOMARI.
Hyvää huomenta!
Jumala kaitkoon majesteettia!
KUNINGAS.
Tää uusi loistopuku, majesteetti,
Niin vaivaton, kuin luulette, ei ole. —
Suruunne, veljet, pelkoakin liittyy.
Tää Englannin on hovi, eikä Turkin,
Amurath Amurathia ei seuraa,[22]
Vaan Henrikkiä Henrik. Surkaa, veikot,
Se totta tosiaankin teille sopii;
Niin kuninkaallista on suru teissä,
Ett' itsekin sen pukua ma tahdon
Myös sydämmessä kantaa. Surkaa, veikot,
Mut surust' älkää liikaa osaa viekö,
Se meidän kaikkein yhteinen on taakka.
Jumalaan vannon, että isä teille
Ja veli olla tahdon! Lempenne
Te antakaa, min' otan huolenne.
Nyt itkekäämme, ett' on Henrik kuollut.
Mut Henrik elää, ja nuo kyyneleet
Vastaaviks ilon hetkiksi hän muuttaa.
PRINSSI JUHANA Y.M.
Me majesteetill' emme muuta toivo.
KUNINGAS.
Niin oudoksuin mua katsotte, —
(Ylituomarille)
te varsin;
Luulette varmaan, ett'en teitä lemmi.
YLITUOMARI.
Jos tuomitaan mua oikein, luulen että
Ei majesteetill' ole vihaan syytä.
KUNINGAS.
Vai ei!
Mun arvoinenko prinssi unhottaisi
Sen suuren herjan, jonka teiltä kärsin?
Häväistä, solvata ja tyrmään panna
Englannin valtaprinssi! Sekö tyhjää?
Sen voiko Lethess' unhotukseen pestä?
YLITUOMARI.
Isäänne silloin minä edustin,
Minussa hänen valtans' asui aate;
Ja yhteishyvän eteen näin kun toimin,
Lakia käyttäen, niin, korkeutenne,
Unohtaa suvaitsitte asemani,
Lain majesteetin, oikeuden vallan,
Kuninkaan aatteen, jota edustin,
Ja löitte mua, lakia kun istuin;
Siit', arvoani rohkeasti käyttäin,
Isänne solvaajana silloin teidät
Ma vangitsin. Jos paha oli työni,
Niin, nyt kun teill' on kruunu, halatkaa
Nyt poikaa te, jok' ilkkuu sääntöjänne,
Pyhältä sijalt' oikeuden syöksee,
Lain kumoon lyö ja miekan typistää,
Joss' ompi rauhanne ja turvanne;
Niin, ylvän kuvannekin maahan polkee
Ja käskyläisissänne pilkkaa teitä!
Kyselkää kuninkaallist' älyänne,
Tapaus olettakaa, kuvailkaa.
Ett' isä olette ja poika teillä;
Näin arvoanne häväistävän kuulkaa,
Lain pyhää valtaa julki pilkattavan
Ja orran pojan teitä ilkkuvan;
Sitt' aatelkaa, ett' teitä minä puollan
Ja nimessänne poikaa hiljaa tyynnän.
Harkitkaa tää, ja tuomitkaa mua sitten;
Niin totta kuningas kuin oletten,
Sanokaa, mitä tein, jok' arvoani
Ja virkaani ja kuninkuutta loukkas?