KUNINGAS.
Niin oikein, tuomar', oikein harkittu!
Edelleen vaakaa hoitakaa ja miekkaa,
Ja arvoss' yhä nouskaa, kunnes saatte
Minusta nähdä pojan, joka teitä
Niin loukkaa ja niin tottelee kuin minä.
Isäni sanat silloin minä toistan:
"Mik' onni, ett' on mulla mies noin uljas,
Jok' oikeutt' omaan poikaanikin käyttää!
Mik' onni vielä, ett' on moinen poika
Jok' oikeuden käsiin korkeutensa
Näin luovuttaa!" — Mun säilyyn laitoitte,
Ja siitä teidän säilyynne ma annan
Tuon käyttämänne tahrattoman miekan
Ja kehoitan: sit' aina käyttäkää
Yht' oikein, rohkeesti ja puoltamatta
Kuin mua kohtaan. Tuossa käteni,
Isänä olkaa nuoruudelleni;
Min korvaan kuiskaatte, sen suin ma lausun,
Ja nöyräst' oman tahtoni ma heitän
Viisaaseen, kokeneeseen johtohonne. —
Ma pyydän, uskokaa mua, prinssit kaikki:
Isäni hurjana on hautaan mennyt,
Sill' intohimoni hän myötään vei;
Mut minuss' elää vakaa henkensä,
Joll' eksytän ma luulot maailman,
Teen turhaks ennustukset, tyhjäks saatan
Nuo lahot arvelut, jotk' ovat mua
Näöltä tuominneet. Vereni tulva
Näin kauas hurjaa huimuuttaan on noussut,
Nyt kääntyy se ja mereen jälleen laskee
Ja, yhtyin suureen valta-ulappaan,
Vakaana virtaa ylevyydessänsä.
Kokohon kutsumme nyt parlamentin,
Valiten neuvostoomme moiset miehet,
Ett' arvoss' on tää suuri valtaruumis
Paraiten hallittujen vertainen.
Sota tulkoon, rauha, taikka molemmat,
Ne tervetulleit' ovat tuttavia!
(Ylituomarille.)
Teill', isä, neuvostoss' on etusija. —
Kruunauksen jälkeen, niinkuin sanottu,
Kutsumme kokoon koko valtakunnan,
Ja hyvät aikeemme jos taivas siunaa,
Ei prinsseillä ja pääreill' ole syytä
Henrikin ikää lyhetyksi pyytää.
(Menevät.)
Kolmas kohtaus.
Glostershire. Tyhjäsen talon puutarha.
(Falstaff, Tyhjänen, Mykkänen, Bardolph, paashi ja Taavi tulevat.)
TYHJÄNEN. Eihän toki, teidän pitää nähdä puutarhani; siellä me lehtimajassa mausuelemme menneenvuotisia hedelmiä, joita itse olen ympännyt, ja lautasellisen puluryyniä ynnä muuta semmoista. — Tulehan, serkku Mykkänen; — ja sitten mennään levolle.
FALSTAFF.
Toden totta, te elätte hyvin täällä, oikeinpa ololta.
TYHJÄNEN. Kurjasti, kurjasti! Kerjäläisiä kaikki, kerjäläisiä kaikki! — No niin, onhan se ilma hyvää. — Kata pöytä, Taavi, kata pöytä! Oikein, Taavi!
FALSTAFF. Tuo Taavi se kelpaa jos mihin; hän tekee sekä palvelijan että isännän virkaa.
TYHJÄNEN. Kelpo nulikka, kelpo nulikka, sangen kelpo nulikka, sir John. — Myrkky olkoon, tulinpa juoneeksi vähän liiemmäksi sektiä tuolla ruokapöydässä; — kelpo nulikka. No, istukaahan, istukaahan! — Tulehan serkku.