FALSTAFF.
Enpä olisi luullut tuota herra Mykkästä noin intoisaksi mieheksi.
MYKKÄNEN.
Ketä? Minuako? Olenpahan pitänyt hauskaa minäkin kerran jos toisenkin.
(Taavi palajaa.)
TAAVI.
Tuossa on teille lautasellinen nahkaomenia.
(Asettaa ne Bardolphin eteen.)
TYHJÄNEN.
Taavi!
TAAVI. Teidän ylhäisyytenne! — (Bardolphille.) Tulen heti takaisin. — Lasi viiniäkö, herra?
MYKKÄNEN (laulaa).
"Lasi viiniä hienoa, karvasta,
Niin saastaa saan sulo armasta;
Ilopoika se elää kauan."
FALSTAFF.
Hyvin sanottu, herra Mykkänen.