FLUELLEN. Herr majesteet, täsä on yks konn ja pettur, joka, näettäk, herr majesteet, revei pois se hanska, ku herr majesteet ott Alençonin kypärist.
WILLIAMS. Armollinen herra kuningas, se oli oma hansikkaani, tässä on sen pari, ja se, jolle sen annoin hänen omansa sijaan, lupasi sitä kantaa lakissaan; minä lupasin lyödä häntä korvalle, jos hän sen tekisi. Kohtasin nyt tämän miehen, jolla oli hansikkaani lakissaan, ja olen pitänyt sanani.
FLUELLEN. Herr majesteet kuule ny, kaikel kunjoituksel herr majesteetin miehulisuut kohta, kummone förpaiskatt, viheljäine, kemeini ja rupine roist hän on. Mnää pyydä, ett herr majesteet annaisis mnuul todistukse ja takkaukse ja vakutukse siit, ett tämä täsä on Alençoni hanska, ku herr majesteet mnuul annoi, parhan tuntos mukka.
KUNINGAS HENRIK. Anna tänne hansikkaasi, soturi; katso, tässä on sen pari. Minua sinä lyödä lupasit; ja monet karvaat sanat sulta kuulin.
FLUELLEN. Herr majesteeti luval, hän kaulallas siit vastakko, jos viel on sotareklamentei mailmas.
KUNINGAS HENRIK.
Nyt kuinka voit sa minut hyvittää?
WILLIAMS. Kaikki loukkaukset, armollinen majesteetti, tulevat sydämmestä; mutta minun sydämmestäni ei ole koskaan tullut mitään, mikä olisi voinut teidän majesteettianne loukata.
KUNINGAS HENRIK.
Meit' itseämme olet loukannut.
WILLIAMS. Herra majesteetti, te ette tullut omassa hahmossanne, te ilmestyitte tavallisena ihmisenä, yö ja pukunne ja alhainen käytöksenne sen todistavat; ja sen, mitä teidän majesteettinne siinä hahmossa sai kärsiä, pyytäisin että lukisitte sen omaksi syyksenne eikä minun, sillä, jos olisitte ollut se, miksi teitä luulin, en olisi mitään rikosta tehnyt; antakaa siis anteeksi, armollinen majesteetti.
KUNINGAS HENRIK.
Kruunuilla, setä hyvä, täyttäkää
Tuo hansikas, ja antakaa se hälle. —
Siit' ota vaari, poikani, ja pidä
Lakissas sitä arvonmerkkinä,
Siks kuin sen vaadin. — Tuokaa hälle kruunut!
Sopikaa hänen kanssaan, kapteeni.