1. PORVARI.
Kuninkaat, kuulkaa! Hetki viipykää!
Suloisen sovun rakennan ja rauhan.
Kaupunki miekaniskutt' ottakaa,
Mut rauhan kuolemaan ne säästäkää,
Jotk' ovat sodan uhriks tänne tulleet.
Oi, pidättykää, vallat mua kuulkaa!
KUNINGAS JUHANA.
No, puhu! Sua suvaitsemme kuulla.
1. PORVARI.
Castilian tytär, tämä Blanca neiti,
Sukua Englannin on. Verratkaahan
Dauphin'in ja tään kauniin immen ikää!
Jos hilpas lempi etsii kauneutta,
Mist' ihanamman löytääkään kuin Blancan?
Jos hurskas lempi pyytää hyvettä,
Niin mistä löytää puhtaamman kuin Blancan?
Jos arvon-ahnas lempi säätyyn katsoo,
Niin kenen veri jalompaa kuin Blancan?
Hyveeseen, kauneuteen ja säätyyn nähden
On yhtä täydellinen myös Dauphin;
Jos ei, no niin, Dauphin ei ole Blanca,
Ja Blancass' ei taas mitään vikaa, jos ei
Se vika lie, ettei Dauphin hän ole.
Dauphin vain puolikas on miekkomiestä,
Siks että täydentää sen Blancan-lainen;
Ja osittaista hyvettä on Blanca,
Jonk' avujen on täytteenä Dauphin.
Kaks moista hopiavirtaa yhtyessään
Ihantaa rannat, jotka niitä kaulaa;
Ja, kuninkaat, te kahden moisen virran
Olette yhdistävät rantatermät,
Jos tämän valtaparin naitatte.
Se liitto tepsii enemmän kuin tykit
Pönkättyyn porttiimme. Ne naittakaa,
Niin rutommin kuin ruudin ruhjomalla
Ja kilvan portit selkiseljälleen
Avautuu teille. Vaan jos ette naita,
Niin ärjy meri puoliks ei niin kuuro,
Rajump' ei leijona, ei vuoret, vaarat
Niin järkkymättömät, ei itse kuolo
Niin raima ole surmaraivossaan
Kuin kaupunkia puoltamassa me.
BASTARDI.
Se valtti vanhan kuolon lahot luutkin
Räsyistään puistaa! Suuri suu, mi surmaa,
Verta ja vuorta oksentaa, ja haastaa
Ärjystä leijonan niin tuttavasti
Kuin kolmentoista tyttö rakistaan!
Lie tykkimies tuon velikullan tehnyt:
Sen suuss' on tykit, tulet, sauhut, jyskeet,
Ja kielellään hän selkäsaunan antaa.
Hän korviamme pieksää; pukkavammat
On sanansa kuin ranskalaisen nyrkki.
Huh! Moist' en sanaryöppää saanut sitten
Kuin taatoks kutsuin velimiehen isää.
ELEONORA.
Oi, neuvoon suostu, poika, naita heidät,
Blancalle laajat anna myötäjäiset;
Niin lujaksi sen liiton kautta kiinnät
Evätyn oikeutesi kruunuun, että
Tuo pojantaimi puuttuu aurinkoa,
Jok' aimo hedelmäks sen kukat kypsäis.
Näen Ranskan katseessa jo myöntymystä;
Kas, kuinka kuiskailevat. Toimeen joutuun,
Kun mielet viel' on herkät kunnialle,
Ett' intoa näin sulavaa ei sääli
Ja katumus ja vieno maireen kuiske
Taas jäähdytä ja hyydä entiselleen.
1. PORVARI.
Miks eivät nämä majesteetit vastaa
Uhatun kaupunkimme sovun tarjoon?
KUNINGAS PHILIP.
Puhukoon ensin Englanti; sill' ensin
On sananvuoro ollut. — Mitä sanot?
KUNINGAS JUHANA.
Jos poikas, Dauphin-prinssi, lukea
Voi tästä kaunokirjasta, "ma lemmin",
Kuningattaren lepingon saa tyttö,
Niin, Anjou, Touraine, Poitiers ja Maine
Ja kaikki, mitä tällä puolen merta —
Pait tätä saartamaamme kaupunkia —
On meidän maan ja kruunun alamaista,
Kullatkoon hänen morsiusvuodettaan
Ja valtaa, arvoa ja kunniata
Hänelle kartuttakoon, niinkuin itse
Hän suloon, kasvatukseen, vereen nähden
On vertoja jos minkä prinsessan.
KUNINGAS PHILIP (Louis'lle).
Mit' itse sanot? Katso neittä silmään!
LOUIS.
Sen juuri teen, ja hänen silmässään
Näen ihmeen, ihan ihmeellisen kumman:
Näen tuossa silmäss' oman varjoni;
Se poikanne on varjo vain, mut koht' on
Se aurinko, mi pojan varjoks muuttaa.
En itseäni rakastanut ennen
Kuin nyt, kuin kuvani ma näen tuossa
Sen silmäkultaan upotettuna.