(Louis ja Blanca kuiskailevat keskenään.)
BASTARDI.
Sen silmäkultaan upotettuna!
Sen kulmakarvaan hirtettynä juuri!
Sydämmeen kahlittuna! Vakooja
Omalle petokselleen! Synti suuri,
Ett' tuommoiseen on lempeen moinen kettu
Kahlittu, hirtetty ja upotettu!
BLANCA.
Setäni tahto minunkin on myös.
Jos teissä jotain mieleistä hän näkee,
Niin, minkä näkee hän ja mihin mieltyy,
Sen helposti ma tahdokseni siirrän,
Tai, suoremmin jos sanoa mun suotte,
Sen helposti ma lemmelleni uskon.
Enempää teit' en tahdo mielistellä —
Min teissä näen, se lemmen arvoist' on —
Sen sanon vain: en mitään näe teissä —
Vaikk' itse kateus oisi tuomarina —
Mi vähintäkään vihaa nostattais.
KUNINGAS JUHANA.
No, mitä sanoo nuoret? Mitä Blanca?
BLANCA.
Hän kunnialle ain' on velkapää
Niin tekemään, kuin viisautenne käskee.
KUNINGAS JUHANA.
No, entä prinssi Dauphin: tätä neittä
Te rakastaako voitte?
LOUIS.
Kysykää,
Ma lempeäni hillitäkö voin!
Täydestä sydämmestä häntä lemmin.
KUNINGAS JUHANA.
Volquessen, Anjou, Poitiers, Touraine, Maine,
Nää viisi maata saat siis hänen kanssaan
Ja siihen kolmekymment' tuhatta
Englannin kultamarkkaa täytteheksi.
Jos suvaitset, niin käske, Ranskan Philip,
Nyt tyttären ja pojan lyödä kättä.
KUNINGAS PHILIP.
Niin mielelläni! Kädet yhteen, lapset.
ITÄVALLAN HERTTUA.
Ja huulet myös! On siihen lupakin;
Niin minä tein, kun kihlat lupasin.