KUNINGAS PHILIP.
Nyt, Angers'n miehet, portit avatkaa,
Ett' ystävyys, min loitte, sisään pääsee.
Kirkossa pyhän Maarian nyt heti
On vihkimenot julki vietettävät. —
Ei Constance rouva seurassamme lie?
Ei, onneksi; tään solmimamme liiton
Ois läsnäolollaan hän estänyt.
Miss' ollee nyt hän poikineen? Ken tietää?
LOUIS.
Hän teltassanne purkaa harmiaan.
KUNINGAS PHILIP.
Ja, kautta kunniani, tämä liitto
Ei hänen harmilleen tuo suurta hoivaa. —
Mut, veli Englanti, tuon leskirouvan
Mitenkä hyvitämme? Tänne tultiin
Oikeuttaan puoltamaan, mut, herra nähköön,
Se kääntyi toisin, omaks eduksemme.
KUNINGAS JUHANA.
Se korjattakoon. Nuoren Arthurin
Bretagnen herttuaksi nimitämme,
Richmondin jaarliksi ja tämän rikkaan
Kaupungin herraks. — Constance rouva tänne!
Lähetti lennättäköön hälle kutsun
Hääjuhlahamme! — Toivon, että voimme,
Vaikk' emme tahtonsakaan määrää täyttää,
Toki siihen määrään häntä tyydyttää,
Ett' ehkäisemme hänen huutamistaan.
Kiiruimman kautta rientäkäämme nyt
Pikaiseen, äkkinäiseen juhlanviettoon!
(Kaikki menevät, paitse Bastardi. — Porvarit vetäytyvät
pois muureilta)
BASTARDI.
Hupsu mailma! Hupsut vallat! Hupsu liitto!
Juhana osan heittää, ehkäistäkseen
Arthurin oikeutta koko valtaan;
Ja Ranska, jonka aseet omatunto
Hionut oli, joka pyhin innoin
Sotahan läksi Herran sotilaana,
Nyt kuulee kuisketta tuon valapaton,
Tuon ounaan perkeleen, tuon parittajan,
Mi kunniansa syö, tuon päivinäisen
Sanansa rikkojan, mi kaikki pettää,
Kuninkaan, kerjäläisen, vanhan, nuoren,
Tytönkin, joll' ei muuta hukattavaa
Kuin tytön nimi, senkin siltä kettää
Tuo silonaama, maire itsekkäisyys,
Tuo itsekkäisyys, mailman väärä vietti.
Vaikk' itsessään on mailma vaakitettu
Tasaista tietään tasaisesti käymään,
Niin voitonpyynti tuo, tuo väärä vietti,
Tuo himon hiertäjä, tuo itsekkäisyys
Pois aikeestaan ja suunnastaan sen työntää,
Päämäärästään ja tasapainostaan.
Ja väärä pyynti tuo, tuo itsekkäisyys,
Tuo parittaja, kaiken kieron leima,
Soaissut liehakan on Ranskan silmät,
Ett' epää nyt hän lupaamansa turvan
Ja rehellistä kunnon sotaa välttää
Likaisen, kurjamaisen rauhan vuoksi. —
Ja miksi itsekkäisyyttä ma moitin?
Siks' ett'ei minua se kosinut.
Ei siksi, ett'en kahmais täysin kourin,
Jos kultaenkelit mua käteen tarttuis.[12]
Mut käsi tää on kiusaamaton vielä
Ja kerjäläisen lailla rikkait' ilkkuu.
Niin, ollen kerjäläinen, ilkun siis
Ja sanon, ett' on rikkaus suurin synti;
Kun rikastun, en lakkaa huutamasta:
Ett' on se kerjuu suurin synti vasta.
Kosk' edun vuoksi vallat pettää noin,
Sua, hyöty, palvelen ja jumaloin.
(Menee.)
KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Seutu sama. Ranskan kuninkaan teltta.