HUBERT.
Se on tosi luulo,
Siis joka tapauksess' ystäväksi
Sun uskon, koska äänestä mun tunnet.
Ken olet?
BASTARDI.
Kuka lienen; vaan jos tahdot,
Niin mielikseni uskoa sa voisit,
Ett' olen Plantagenet tavallaan.
HUBERT.
Oi, muisti pahaa! Häpeään mun saatte.
Sinä ja päätön yö. Suo anteeks, urho,
Ett' ääni, sinun huuliltasi tullut,
Mun korvissani soi niin vieraalta.
BASTARDI.
Pois kaikki sievistelyt! Mitä uutta?
HUBERT.
Hapuilen tässä pilkkomustass' yössä
Tavoittaa teitä.
BASTARDI.
Lyhyeen: mit' uutta?
HUBERT.
Oi, hyvä herra, yön mukaista uutta,
Kamalaa, mustaa, julmaa, lohdutonta!
BASTARDI.
Esille uutisesi hirvein haava!
En ole nainen minä, enkä pyörry.
HUBERT.
Kuninkaan lienee munkki myrkyttänyt;
Sanaton oli melkein; syöksyin tänne
Tät' ilmoittamaan teille; parempi
Äkiltä varustauta turmaa vastaan,
Kuin jos sen verkkaiseltaan tietää saa.
BASTARDI.
Kuink' otti hän sen? Kuka ensin maistoi?