HUBERT.
Sanoinhan: munkki, uskalias konna,
Jolt' äkkipäätä ratkes sisukset;
Kuningas puhuu vielä, ehkä toipuu.
BASTARDI.
Ken majesteettia jäi hoitamaan?
HUBERT.
Vai ette tiedä? Palanneet on loordit,
Ja Henrik-prinssin tuoneet mukanaan.
He prinssin pyynnöst' ovat armon saaneet
Ja ovat kaikin majesteetin luona.
BASTARDI.
Vihasi hilli, kaikkivoipa taivas,
Meit' älä yli voimain koittele!
Tän' yönä, tiedä, puolet voimastani
On tällä alangolla tulva vienyt;
Lincolnin rimmet nuo ne kaikki nielleet;
Mun hyvä ratsu tuskin pelasti.
Edellä käy! Nyt luokse kuninkaan?
Ehk' on hän kuollut ennen tuloani.
(Menevät.)
Seitsemäs kohtaus.
Swinsteadin luostarin puutarha.
(Prinssi Henrik, Salisbury ja Bigot tulevat.)
PRINSSI HENRIK.
On liian myöhä; kaikki elinveret
On myrkyttyneet; selvä, kirkas aju —
Tuo muka sielun hauras asuinsuoja —
Nyt hourunsekaisilla mietteillään
Ennustaa, että lähellä on muutos.
(Pembroke tulee.)