KENTIN KREIVI.
Tulen sanomaan
Ijäksi hyvää yötä kuninkaalle.
Hän eikö täällä?
ALBANIAN HERTTUA.
Paras unhotettu! —
Miss', Edmund, on kuningas ja Cordelia? —
Näetkös tuota, Kent?
(Gonerillin ja Reganin ruumiit kannetaan sisään.)
KENTIN KREIVI.
Oi! mutta miksi?
EDMUND.
Rakastettu ol' Edmund kuitenkin!
Mun tähten' toinen toisen myrkytti
Ja surmas sitten itsensä.
ALBANIAN HERTTUA.
Niin aivan. — Peite heidän kasvoillensa!
EDMUND.
Eloa haukon. — Vastoin luontoani
Jotakin hyvää teen nyt. Sana joutuun —
Niin oiti, oiti — linnaan; käskyn annoin
Cordelian ja Learin hengilt' ottaa.
Ajoissa, joutuun!
ALBANIAN HERTTUA.
Juoskaa, juoskaa, juoskaa!
EDGAR.
Mut kenen luo? Kell' ompi toimi? Merkki
Peruuttamisest' anna.
EDMUND.
Aivan oikein.
Tuoss', ota miekkani, päämiehellen
Se näytä.