ELISABETH.
Niin silloin hän sua toden totta vihaa,
Kun moisin veritöin sa rakkautt' ostat.
RICHARD.
Niin, mik' on tehty, sit' ei nyt voi muuttaa.
Älyttä usein toimii ihminen,
Katua saaden töitään ajan pitkään.
Jos pojiltanne riistin valtakunnan,
Niin palkkeeks tyttärellenne sen annan.
Jos tapoin teiltä kohdunhedelmänne,
Niin tyttärenne kohdusta ma taasen
Herätän siemenenne uuteen eloon.
Vähemmän ei lie mummon nimi rakas
Kuin herttainen ja maire äidin nimi,
Ja lapsia ne lapsenkin on lapset,
Ne teidän voimaa on ja teidän verta
Ja samaa vaiviota, — se vaan ero,
Ett' on nyt hänellä se tuskan yö,
Mik' ennen teillä hänen tähtens' oli.
Nuoruuden vaivaks omat oli lapset,
Vanhuuden lohduks minun ovat teille.
Kuninkaaks poikaanne kun ette saanut,
Kuningattareks saatte tyttärenne.
En palkita voi teitä niinkuin soisin,
Siis ottakaa, mit' antaa hyvä tahto.
Poikanne Dorsetin, jok' ulkomailla
Arkaillen kuljeksii ja nurkumielin,
Tää armas liitto pian kotiin kutsuu
Ylhäisiin arvo-toimiin. Kuningaskin,
Mi kaunotytärtänne vaimoks sanoo,
Dorsetianne veljyekseen mainii.
Kuninkaan äiti teistä tulee taaskin
Ja sortoajan kaikki tuskat korvaa
Taas kaksinkertaisesti runsas riemu.
Oi, monta ilonpäivää vielä näämme:
Hereät kyynelvetenne ne vielä
Palaavat Idän helmiks muuttuneina,
Näin onnen voiton kymmenkertaisen
Koroiksi teille tuoden lainastanne.
Mene, äiti, mene tyttäresi luo:
Ujoa neittä tiedoillasi rohkaa,
Totuta nuorta korvaa lemmen kieleen,
Kultaisen korkeuden hehkaa lietso
Sydämmeen hentoon; johda prinsessa
Avio-ilon helliin salaisuuksiin.
Tää käsi kun tuon kapinoivan kyyssän
On suistanut, tuon tyhmän Buckinghamin,
Palajan, voitonseppel' otsallani.
Ja urhon vuoteeseen vien tyttäresi,
Hänelle voitot luovutan, hän yksin
On voittajatar. Caesar Caesarin.
ELISABETH.
Mitenkä sanoisin? Ett' isän veli
Hänt' anoo aviokseen? Vaiko setä?
Vai veljien ja setäin murhaajako?
Kenenkä nimeen kosisin, niin että
Jumala, laki, kunnia ja lempi
Sen hentuvalle tekis suotuisaksi?
RICHARD.
Siin' aviossa, sano, maan on rauha.
ELISABETH.
Jonk' ainaisella sodalla hän ostaa.
RICHARD.
Kuningas, sano, käskijänä pyytää.
ELISABETH.
Min kieltää kuningasten kuningas.
RICHARD.
Sano, mahtikuningatar hänest' elpyy.
ELISABETH.
Nimeään itkevä, kuin äitinsäkin.
RICHARD.
Rakastan häntä ijät päivät, sano.