ELISABETH.
Ken? Sinä?
RICHARD.
Minä niin; mit' arvelette?
ELISABETH.
Kuin saatat sinä häntä kosia?
RICHARD.
Sen juuri tahtoisin ma teiltä tietää,
Te parhain tuntenette tytön mielen.
ELISABETH.
Tahdotko tietää?
RICHARD.
Sydämmestän' aivan
ELISABETH.
Veljeinsä murhaajalla laita hälle
Verinen sydänpari; niihin uurra
Edward ja York; jos hän siit' itkuun heltyy,
Niin tuo, — kuin isällesi Margareeta
Rutlandin veriin kastetun toi liinan, —
Sinäkin hälle liina, joka, sano,
Veljeinsä ruumiist' imi rusonesteen,
Se anna hälle kuiveeks silmiensä.
Jos täst' ei syötistä hän lempeen taivu,
Niin laita hälle lasku urotöistäsi
Sano, ett' tapoit Clarence setänsä
Ja Rivers enonsa, ja hänen vuokseen
Teit kelpo Anna tädist' äkkilopun.
RICHARD.
Ivaatte, rouva; tätä tiet' en voittaa
Voi tytärtänne.
ELISABETH.
Muut' ei ole tietä,
Jos et voi pukeutua toiseen muotoon
Kuin Richardin, mi tään on kaiken tehnyt.
RICHARD.
Mut jos tuon teinkin rakkaudesta häneen?