ELISABETH.
Ruma on suoruus ilman totuutta.
RICHARD.
On syynne liian kevyet ja herkät.
ELISABETH.
Ei, syyni liian raskaat on ja kuolleet: —
Laps raukat kuolleet raskaan mullan alla.
RICHARD.
Sit' älä syytä koske; se on mennyt.
ELISABETH.
Koskenpa, kunnes sydänsyyt ne kätkee.
RICHARD.
Tään ristin, polvinauhan, kruunun, kautta, —
ELISABETH.
Häväistyn, liatun ja anastetun!
RICHARD.
Ma vannon.
ELISABETH.
Tyhjään; se ei vala kelpaa.
Häväisty ristisi on pyhä kiilto,
Liattu polvinauhas ritar'arvo,
Ryövätty kruunus kuninkuuden loisto;
Jos valan tahdot uskottavan tehdä,
Johonkin vanno, jot' et häväissyt.
RICHARD.
No, maailmaan, —