(Kuningatar Elisabeth menee.)
Löyhä hupsu! Heikko vaimo! —
No, mitä? Mitä uutta?
(Ratcliff tulee: Catesby hänen jäljissään.)
RATCLIFF.
Kuningas, herra! Länsirannikolle
Suur' ahtaa laivasto, ja rantaan tunkee
Epäiltäviä ystäviä joukoin;
Aseitta ovat, veltot vastarintaan.
Sen päälliköksi Richmondia luullaan.
Se luovailee ja vartoo Buckinghamilt'
Apua vaan, ett' astua vois maalle.
RICHARD.
Norfolkin luokse juoksujalkaa viesti! —
Sa, Ratcliff, — taikka Catesby; missä hän on?
CATESBY.
Täss', armo herra.
RICHARD.
Herttuan luokse lennä.
CATESBY.
Kyll', armo herra, mitä kiiruimmin.
RICHARD.
He, tänne, Ratcliff; mene Salisburyyn;
Kun sinne saavut, — (Catesbylle.) Mitä kuhnailet,
Haluton hölmö, miks et lähde matkaan?
CATESBY.
Suvaitkaa, kuningas, mun ensin tietää,
Mik' armonne on käsky herttualle.