RICHARD.
Mut missä joukkos, millä häntä häädät?
Miss' seuralaisesi ja vasallisi?
Eivätkö ole länsirannikolla
Ja auta kapinoitsijoita maalle?
STANLEY.
Ei, ystäväni ovat pohjolassa.
RICHARD.
Jääkylmät ystävät: miks pohjolassa,
Kuninkaan lännessä kun heit' on tarvis?
STANLEY.
He käskyä ei saaneet, majesteetti.
Jos suvaitsette, herrani, niin heti
Väkeni kokoan ja yhdyn teihin
Miss' ikään vaan ja milloin käskette.
RICHARD.
Niin, niin, sa Richardiin kai yhtyisit;
En sua usko.
STANLEY.
Suuri valtias,
Te syyttä ystävyyttän' epäilette;
En pettur' ole ollut enkä ole.
RICHARD.
Väkeä nosta siis; mut poikas Yrjö
Jälkeesi jätä. Sydämmes jos horjuu,
Niin, tiedä, pojan pää ei lujass' ole.
STANLEY.
Mun käytökseni mukaan hälle käyköön.
(Menee.)
(Sanansaattaja tulee.)