RICHARD.
Pelkään, Ratcliff, pelkään, —
RATCLIFF.
Ei, herra, haamuissa ei pelkäämistä.
RICHARD.
Kautt' apostoli Paavalin, yön haamut
Enemmän kammottavat sieluani
Kuin kymmentuhansinen aseellinen
Miesjoukko, jota johtaa tyhmä Richmond.
Ei vielä päivää. Tule, mua seuraa:
Ma telttain luona tahdon kuuleskella,
Ajatteleeko joku minut pettää.
(Menevät.)
(Richmond herää. Oxford y.m. tulee)
LOORDIT.
Huomenta, Richmond!
RICHMOND.
Anteeks, valppaat loordit:
Tapaatte täällä velton untelon.
LOORDIT.
Kuin olette te nukkunut, mylord?
RICHMOND.
Make'in uni, ihanimmat unet,
Mit' uupuneen on päähän koskaan tullut,
On mulla ollut teidän mentyänne.
Richardin murhaamien sielut tänne
Tulivat telttaan, huutain: ylös voittoon!
Niin, totta, riemua on sydän täynnä,
Näin kaunist' unta muistellessani.
Mik' on nyt huomenhetki, hyvät loordit?
LOORDIT.
Lyönnilleen neljä kello on.