GLOSTER.
Sanokaa jäähyväiset.
ANNA.
Kannattaako?
Mut koska mairimaan mua opetitte,
Kuvailkaa, että tein jo jäähyväiset.
(Lady Anna, Tressel ja Berkley menevät.)
GLOSTER.
Edelleen ruumis viekää.
2. YLIMYS. Chertseyynkö, jalo herra?
GLOSTER.
White-Friarsiin; mua siellä vartokaa. —
(Ruumissaatto lähtee.)
Näin onko koskaan naista kosittu?
Näin onko koskaan naista voitettu?
Omata tahdon hänet, mut en kauan.
Kuin? Minä, miehens', appens' surmaaja,
Näin häneen isken kesken vihan vimmaa,
Kirous huulillaan ja silmiss' itku
Ja vihan veritodistaja läsnä.
Jumala, hänen tuntonsa ja kaikki
Mua vastass' on, muut auttajaa ei mulla
Kuin perkele ja tekopyhä katse,
Ja sentään voitan, — kaikki tyhjää vastaan!
Haa!
Jo unhottiko uljaan Edward prinssin,
Miehensä, jonka vihapäissä tapoin
Kuukautta kolme sitten, Tewksburyssä?
Sulompaa, lempeämpää ylimystä,
Niin luonnon ihan tuhlaamalla luomaa,
Nuort', uljast', ylvää, kuninkaallist' aivan
Ei avarassa maailmassa toista:
Ja sentään katseens' alentaa hän minuun,
Jok' armaan tämän kukantaimen taitoin
Ja hälle leskivuoteen kolkon laitoin!
Minuhun, epämuotoiseen ja nilkkuun,
Jok' en niin puolta ole Edwardista!
Ropohon panen herttuakuntani,
Ett' olen erehtynyt muodostani:
Hän näkee, piru vie, mit' en näe itse,
Ett' olen sentään ihmeen kaunis mies.
Mun täytyy ostaa itselleni peili
Ja pitää tusinoittaan räätäleitä,
Ruhoni saadakseni sieväks oikein.
Kun näin nyt oman suosioni voitin,
Niin täytyneehän siitä jotain maksaa.
Mut ensin tämän veikon hautaan saatan,
Ja sitten tillitellen kullan luokse.
Sa armas päivyt, peilin virkaa täytä,
Kuvani mulle käydessäni näytä!
(Menee.)
Kolmas kohtaus.
Lontoo. Huone hovilinnassa.
(Kuningatar Elisabeth, lord Rivers ja lord Grey tulevat.)