GREY.
Kah, tuossa loordit Buckingham ja Stanley.
BUCKINGHAM.
Iloista huoment', armollinen rouva!
STANLEY.
Jumala yhä suokoon ilonpäivää!
ELISABETH.
Kreivinna Richmond, hyvä herra Stanley,
Rukoukseenne tuskin sanoo: aamen.
Mut, Stanley, vaikka vaimonne hän onkin
Ja ei mua rakasta, niin, hyvä loordi,
Ma teit' en vihaa hänen ylpeydestään.
STANLEY.
Rukoilen teitä, älkää uskoko
Kateiden parjaajien kanteluita;
Ja syystäkin jos häntä syytettäisi,
Niin heikkouttaan sietäkää, jonk' alku
Vaan sairas oikka on eik' ehdon häijyys.
ELISABETH.
Kuninkaan tänään näittekö, lord Stanley?
STANLEY.
Me, Buckinghamin herttua ja minä,
Kuninkaan luota tullaan suoraa päätä.
ELISABETH.
Toivetta onko parantumisesta?
BUCKINGHAM.
Parahat toiveet: hilpeä on mieli.
ELISABETH.
Jumalan kiitos! Häntä puhutitte?