Lontoo. Katu.
(Gloster tulee.)
GLOSTER.
Nyt nurpeuden talven meillä muutti
Aurinko Yorkin kesäks ihanaksi;
Ja pilvet, huonettamme uhkaavaiset,
Syvälle meren helmaan painui kaikki.
Nyt kiertää voiton seppel' otsaamme,
Aseiden pirstat voitoksina riippuu,
Kolea häikkä ilojuhliin vaihtuu
Ja jylhä marssi vienoon tanssisoittoon.
Vihainen vaino otsans' oikoo rypyt
Eik' enää, rautaratsun selkään nousten,
Pelota hengilt' ärjää vihamiestä,
Vaan luutun suloviettelystä noutain
Tepittää sieväst' impikammioon.
Mut minä, — jot' ei leikintekoon luotu
Eik' ilvehtimään mielaan peilin kanssa, —
Tekoa raakaa, vailla lemmen hurmaa,
Mill' irtaan immen eessä imarrella, —
Niin, minä, viekkaan luonnon vikamuoto,
Somuuden sopusuhtaa vaille jäänyt,
Kuvaton, keskoinen ja ennen aikaa
Puol'eräisenä henki-ilmaan tuotu,
Niin muodoton ja rampa, että koirat
Mua haukkuvat, kun niiden ohi liikkaan, —
Minä en tähän löyhään rauhan aikaan
Muull' aikaani voi huventaa kuin sillä,
Ett' auringossa varjoani katson
Ja omaa jolsuuttani julki laulan.
Sen vuoks, kun rakastajana en saata
Sukoilla tätä sulosuista aikaa,
Ruveta konnaks olen päättänyt
Ja ajan turhan ilon vihaajaksi.
Viritin paulat, kudoin julmaa juonta,
Unilla, kirjeill', ennustuksilla
Kuningasta ja Clarence veljeäni
Veriseen vihaan yllyttääkseni;
Ja jos on Edward kuningas niin suora
Kuin minä luihu, kavala ja viekas,
Niin vielä tänään Clarence tyrmään joutuu.
On, näet, ennustettu, että Y
Edwardin suvulle on surman syy.
Sukella sieluun, aatos: Clarence tulee. —
(Clarence, vartijain saattamana, ja Brakenbury tulevat.)
Kah! Hyvää päivää, veikko! Miksi armoll'
On aseellinen vahti?
CLARENCE.
Majesteetti,
Turvaani huolehtien, tämän seuran
On pannut saattamaan mua Toweriin.
GLOSTER.
Ja mistä syystä?
CLARENCE.
Nimeni on Yrjö.
GLOSTER.
Ah, prinssi hyvä, tuo ei teidän syynne;
Kumminne olis vangita hän voinut.
Oi, varmaan majesteetilla on tuuma
Uudesti kastaa teidät Towerissa.
Mut mistä tämä, Clarence? Saanko tietää?
CLARENCE.
Miks' ei, jos itse tiedän: viel' en tiedä
Niin mitään, totta vie; mut sen vaan kuulin,
Ett' uniin uskoo hän ja ennustuksiin;
Pois aapistost' Y-kirjaimen hän tahtoo:
Povarin sanoo ennustaneen, että
hänen heimoltansa vallan kettäää;
Ja kun mun nimen' Yrjö alkaa Y'llä,
Hän mua siitä luulee, paha kyllä.
Tää, kuulemma, ja tämänlaiset oikut
Hänt' yllyttivät vangitsemaan minut.