1. MURHAAJA. Luulin, että olit päätöksen tehnyt.
2. MURHAAJA. Niin olenkin: jättää hänet eloon.
1. MURHAAJA. Minä siis palajan Glosterin herttualle sitä kertomaan.
2. MURHAAJA. Älä; maltahan vähän! Toivon, että tämä hurskas tuuli vähitellen kääntyy; sitä ei tavallisesti kestä kauemmin kuin että ehtii lukea kahteenkymmeneen.
1. MURHAAJA. No, miltä nyt tuntuu?
2. MURHAAJA. Onhan sitä minussa vielä vähän omantunnon sakkaa.
1. MURHAAJA. Muista palkkaamme, kun työ on tehty.
2. MURHAAJA. Niin oikein! Hän kuolkoon! Unhotin palkan.
1. MURHAAJA. Missä on nyt sinun omatuntosi?
2. MURHAAJA. Glosterin herttuan kukkarossa.