ELISABETH.
Tää päivä olkoon meille juhlapäivä;
Jumala riidoista jo lopun suokoon!
Kuningas, herrani, ma rukoilen:
Veljemme Clarence armoon ottakaa.
GLOSTER.
Siks, rouva, teinkö teille lemmen tarjon,
Ett' ivaks tässä paarein nähden joudun?
Ken hyvää herttuaa ei kuolleeks tiedä?
(Kaikki kauhistuvat.)
Ei sovi vainaan ruumist' ilkastella.
EDWARD.
Ken hänt' ei kuolleeks tiedä! Ken sen tietää?
ELISABETH.
Hyväinen taivas, tätä mailmaa!
BUCKINGHAM.
Minäkö kalvas niinkuin muut, lord Dorset?
DORSET.
Niin kyllä, loordi; tääll' ei ainoata,
Jonk' ei nyt poskilt' oisi puna poissa.
EDWARD.
Clarenceko kuollut? Peruutinhan käskyn.
GLOSTER.
Mies parka kuoli ensi käskystänne,
Perille sen vei siivekäs Mercurius;
Tuo vastakäskyn tuoja oli rampa,
Hän tuli parahiksi hautajaisiin.
Jumala suokoon, ett'ei moniaat,
Vähemmän ylevät ja taatut, mutta
Enemmän veriset kuin verelliset,
Pahempaa ansaitse kuin Clarence parka,
Ja sentään epäluulost' ole vapaat!