ELISABETH.
Mua voi! Näen huoneeni jo kukistuksen.
Nyt tiiker' iskenyt on hentoon hirveen;
Tyrannin röyhkän sorron alle joutuu
Viaton, poljeksittu valtaistuin. —
Nyt terve veri, murha, teurastus!
Näen hengessä jo, miten kaikki päättyy.
HERTTUATAR.
Kirotut, rauhattomat riidan hetket,
Kuin monta teitä olenkaan ma nähnyt!
Hengellään puolisoni kruunun maksoi;
Nakeltiin poikiani sinne, tänne;
Ilon tai itkun voitto toi tai tappio.
Ja valtaan päästyään ja kansais-riidan
Näin juurittuaan, voittajat nyt alkoi
Sodittaa toistaan, veli veljeänsä,
Veri vertaan, itse itseään; — Oi, hullu
Typerä vimma, sappes heitä, tai mun
Suo kuolla näkemästä uutta surmaa!
ELISABETH.
Pois, poikani, pyhäkköön paetkaamme.
Hyvästi, rouva!
HERTTUATAR.
Varro, mukaan tulen.
Siis. Ei teillä syytä.
ARKKIPIISPA (Elisabethille).
Menkää, hyvä armo;
Aarteenne, tavaranne mukaan viekää.
Pois tässä annan teille sinetin.
Niin totta onni mulle hyvää suokoon,
Kuin minä teille sekä huoneellenne.
Pois tulkaa, pyhäkköön ma teidät saatan.
(Menevät.)
KOLMAS NÄYTÖS.
Ensimmäinen kohtaus.
Lontoo. Katu.
(Torvet soivat; Walesin prinssi, Gloster, Buckingham,
kardinaali Bourchier y.m. tulevat.)