BUCKINGHAM.
Lontooseen, kammioonne, terve, prinssi!
GLOSTER.
Niin, terve, lanko, mielikuninkaani!
Lie raskas matka teitä synkistänyt.
PRINSSI.
Ei, setä, harmista on matka ollut
Tukala, ilkeä ja kiusoittava:
Setiä muita vastassani kaipaan.
GLOSTER.
Niin, prinssi, nuoruutenne puhdas hyve
Maailman viekkautt' ei vielä tunne:
Te muuta ette huomaa ihmisestä
Kuin ulkokuoren, joka, herra nähköön,
Sydäntä harvoin ilmaisee, jos koskaan.
Nuo kaipaamanne sedät vaaraks oisi;
Makeita sanojaan vaan kuulisitte,
Sydämmen myrkkyisyyttä huomaamatta;
Jumala teitä varjelkohon heistä
Ja mokomista valheystävistä!
PRINSSI.
Niin, valheystävistä, mut ei heistä.
GLOSTER.
Tervehdyksille tulee Lontoon määri.
(Määri seurueineen tulee.)
MÄÄRI.
Menestys, rauha teidän armollenne!
PRINSSI.
Ma kiitän teitä, kiitän kaikkia. —
(Määri seurueineen poistuu.)