(Catesby tulee)
CATESBY.
Suloista huoment', armollinen loordi!
HASTINGS.
Huometa, Catesby! Varhain liikkehellä.
Mit' uutta hoippuvasta valtiosta?
CATESBY.
Niin, totta, maailma on pyöräll' aivan,
Ja luulen, ett'ei pystyssä se pysy,
Jos ei sen valtaseppeltä saa Richard.
HASTINGS.
Kuin? Valtaseppeltä? Niin, kruunuako?
CATESBY.
Niin, hyvä loordi.
HASTINGS.
Pää multa ennen poikki lyötäköön,
Kuin että moiseen päähän soisin kruunun.
Mut luuletko, ett' ahnailee hän sitä.
CATESBY.
Niin totta kuin ma elän; toivoopa
Viel' apuannekin sen voittaaksensa,
Ja siksi lähettää sen ilotiedon,
Ett' tänään surman saavat vainoojanne,
Kuningattaren suku, Pomfretissa.
HASTINGS.
En, totta, tuota sanomata itke,
Sill' aina pitivät he vihaa mulle;
Mut siitä Richardia puoltaisinko
Ja tosi perillisen syrjäyttäisin?
En kuolemakseni, en jumal'auta!
CATESBY.
Jumala hurskait' aikeitanne kaitkoon!