STANLEY.
On; päivän määrääminen yksin puuttuu.
ELY.
Minusta sopiva on huomispäivä.
BUCKINGHAM.
Ken tuntee protektorin mielen tässä?
Ken on sen jalon prinssin uskotuin?
ELY.
Te, herttua, hänet parhain tuntenette.
BUCKINGHAM.
Näöstä tutut ollaan; sydäntäni
Ei tunne niinkään hän kuin minä teidän,
Ja min' en hänen niinkään kuin te minun.
Lord Hastings hänen paras suosittunsa.
HASTINGS.
Suur' kiitos; hän mua suosii, sen ma tiedän
Mut hänen mieltään kruunauksesta
En ole kysellyt, ei hänkään liioin
Armollist' ajatustaan ilmaissut.
Mut mainitkaa te aika, arvo loordit,
Niin minä herttuan puolest' äänestän:
Hän, toivon ma, ei sitä paheksune.
(Gloster tulee.)
ELY.
Paraiksi tässä tulee prinssi itse.
GLOSTER.
Huomenta, jalot langokset ja loordit!
Min' olen ollut untelo, mut toivon,
Ett'ei mun viipymäni tähden ole
Tärkeitä asioita laiminlyöty.
BUCKINGHAM.
Jos ette olis viittasanaan tullut,
Lord Hastings lausunut ois teidän osan,
Tarkoitan, teidän äänen kruunauksesta.