GLOSTER.
Muut älkööt moista rohjetko kuin Hastings;
Mun tuntee herttua ja mua suosii. —
Näin taannoin Holbornissa, mylord Ely,
Somia mansikoita puistossanne;
Ma pyydän, haettakaa niitä mulle.
ELY.
Kyll', armollinen herra, mielist' aivan.
(Menee.)
GLOSTER.
Sananen teille, lanko Buckingham.
(Vie hänet syrjään.)
Hastingsin mieltä urkkinut on Catesby:
Se niskuri niin kiivas on, ett' ennen
Pääns' antaa hän, kuin herrans' antaa lapsen, —
Joks arvollisimmasti poikaa kutsuu, —
Menettää oikeuttaan maansa kruunuun.
BUCKINGHAM.
Hetkeksi poistukaatte; minä seuraan.
(Gloster ja Buckingham poistuvat.)
STANLEY.
On riemujuhla vielä määräämättä,
Huomenna liian äkkinäistä oisi;
Enk' itsekään niin kunnoss' ole vielä,
Kuin olisin, jos päivä lykättäisiin.
(Elyn piispa palajaa.)
ELY.
Miss' ompi armollinen protektori?
Min' olen mansikat jo toimittanut.
HASTINGS.
Iloinen, laupias on tänään prinssi.
Mielessä häll' on jotain mielehistä,
Kun meitä tervehtii niin hilpeästi.
Ei toista kristikunnassa, ken voisi
Vähemmin peittää rakkautta ja vihaa;
Sydämmen oiti ilmaisevat kasvot.