CATESBY.
Pois joutuun! Prinssi tahtoo ruokaella;
Ripitys lyhyt! Päätänne hän himoo.
HASTINGS.
Oi, hetkellist' on armo kuolevaisen
Ja sentään mielempää kuin taivaan armo.
Ken sinun sulokatsees ilmavirvaan
Perustaa toivonsa, sen henki hoippuu
Kuin juopunehen laivan mastossa,
Jonk' uhkaa pieni noikkauskin syöstä
Syvyyden turmaa tuottavaiseen kuiluun.
CATESBY.
Pois joutuun, joutuun! Turhaa voivotella.
HASTINGS.
Verinen Richard! — Maani poloinen!
Ennustan sulle kamalinta aikaa,
Mit' ikään inhass' ijässä on nähty.
Nyt ota pääni, vie se Glosterille,
Tuleepa surma pian ilkkujille.
(Menevät.)
Viides kohtaus.
Towerin muurien sisäpuolella.
(Gloster ja Buckingham tulevat, ruostunut sota-asu yllä
ja kovin rumannäköisinä muodoltaan.)
GLOSTER.
Vavista voitko, lanko, kasvos muuttaa,
Ja kesken sanaa tukehuttaa henkes,
Ja alkaa taas ja taaskin keskeyttää,
Kuin vimmainen ja hullu kauhust' oisit?
BUCKINGHAM.
Oi, kelpo murhenäyttelijän lailla
Puhelen, sivulle ja taakse vilkun,
Vapisen, säpsähdän, jos korsi liikkuu,
Ja luulevaista matkin; kauhun katse
Ja pakkohymy tarjona on mulla,
Ja kumpikin ne virassaan on alttiit
Jok' aika suosimaan mun juoniani.
Mut' onko Catesby mennyt?