(Määri, raatimiehiä ja porvareita tulee.)
Terve, mylord; täss' odotella saan ma;
Puheilleen ei näy herttua päästävän. —
(Catesby tulee linnasta)
No, Catesby, mitä herras sanoo pyyntöön?
CATESBY.
Hän pyytää teitä, hyvä, rakas loordi,
Huomena tulemaan tai toisena.
Hän tuolla kahden hurskaan isän kanssa
Taivaisiin mietteisiin on vaipuneena
Ja minkään maallisen ei toimen salli
Nyt pyhää hartauttaan häiritä.
BUCKINGHAM.
Palaja, hyvä Catesby, sano, että
Minä ja määri sekä raatimiehet
Asiass' ylen tärkeässä, joka
Ei koske vähempää kuin yhteishyvää,
Tulimme tiedustamaan herttuan mieltä.
CATESBY.
Sen heti hälle ilmoitan.
(Menee.)
BUCKINGHAM.
Mylord,
Se prinssi se ei ole mikään Edward,
Hän hyllyvillä patjoilla ei loiju,
Vaan maassa polvillansa rukouksissa;
Hän porttoparin kanss' ei hurjastele,
Vaan tutkii kahden hurskaan papin kanssa;
Ei makaa, ruumisparkaa herkutellen,
Vaan valvoo, sieluhyvää ravitakseen.
Oi, onnellinen Englanti, jos ottais
Noin hurskas prinssi sitä hallitakseen!
Varonpa vaan, ett'ei hän suostu siihen.
MÄÄRI.
Jumala suokoon, ettei vaan hän kiellä.