BUCKINGHAM.
Varonpa, että kieltää. Tuoss' on Catesby.
(Catesby palajaa.)
No, Catesby, mitä sanoo herttua?
CATESBY.
Hän ihmettelee, miksi tänne koonneet
Olette moisen joukon porvareita,
Varottamatta häntä ennakolta;
Hän pelkää, ett' on pahat teillä aikeet.
BUCKINGHAM.
Mua surettaa, ett' arvo lanko luulee
Pahoiksi aikeitani; Jumal'auta,
Meill' ystävällisin on tarkoitus;
Palaja, hänen armolleen se kerro. —
(Catesby menee.)
Kun pyhät, hartaat miehet rukousnauhaans'
On tarttuneet, he sit' ei hevin päästä;
Niin ihanaa on hurskas mietiskely.
(Gloster ilmestyy alttaanille kahden piispan keskellä;
Catesby palajaa.)
MÄÄRI.
Kah, prinssi, kaksi piispaa rinnallansa!
BUCKINGHAM.
Kaks hyveen pylväst' estämässä, ett'ei
Turhuuteen kristillinen prinssi lankee.
Kas, rukouskirja kädessä on hällä,
Koristus, josta tuntee pyhän miehen. —
Ylevä Plantagenet, kuulu prinssi,
Kallista suopa korvas rukouksiimme
Ja anna anteeks, että keskeytimme
Sun hurskaan, kristillisen hartautesi.