CATESBY.
Se ilo heille tehkää: rukous kuulkaa.
GLOSTER.
Oi, miksi mulle tämä huolten taakka?
Ei arvot, majesteetit sovi mulle.
Ma pyydän, älkää pahaksenne panko:
En voi, en tahdo teille mieliks olla.
BUCKINGHAM.
Jos rakkauden innost' estelette,
Arastain lasta, tuota veljenpoikaa, —
Sill' onhan tuttu sydämmenne hellyys
Ja vaimokas ja herkkä säälinne,
Jot' aina osoititte suvullenne
Ja kaiken-säätyisille poikkeuksetta, —
Niin tietäkää: jos suostutte tai ette,
Nepaanne kuninkaaks ei tule koskaan;
Valaistuimelle istutamme toisen
Sukunne herjaksi ja turmioksi;
On päätös tämä; jääkää hyvästi. —
Pois, porvarit; jo riittää rukoilu.
(Buckingham ja porvarit poistuvat.)
CATESBY.
Palauttakaa heidät, prinssi hyvä;
Rukoukseen suostukaa; jos kieltäytte,
Niin koko maa saa siitä kärsiä.
GLOSTER.
Maailman huolet mulle tyrkytätte.
No, kutsu heidät: min' en kivest' ole,
vaan herkkä ystävyyden pyynnölle,
(Catesby menee.)
Vaikk' onkin tunto sekä sielu vastaan. —
(Buckingham seuralaisineen palajaa.)
Buckingham lanko, — vakaat, viisaat miehet, —
Kosk' onnen selkähäni sälytätte,
Jos tahdon taikka en sen taakan ottaa,
Niin täytynee se kärsimällä kantaa.
Mut seuraus jos tästä toimestanne
On ruma parjaus tai herja moite,
Niin uuras pakotuksenne se puhtaaks
Saa liasta ja tahrasta mun pestä;
Jumala tietää, osittain myös tekin,
Ett' olen tähän tuiki haluton.