(Tyrrel tulee)
TYRRELL.
Työ verinen ja hirveä on tehty,
Ilettävin ja kauhistavin murha,
Mik' Englannin on syyksi koskaan tullut.
Dighton ja Forrest, jotka ostin tähän
Kamalaan tappotyöhön, vaikka ovat
Pääkonnia ja verikoiria, sulivat säälistä ja hellyydestä,
Kuin lapset itkein murhenäytelmälle.
"Noin", sanoi Dighton, "makasivat piskut" —
"Noin", sanoi Forrest, "vyöttäin toisiansa
Puhtailla alabaster-kätösillään,
Ja huulet, niinkuin neljä ruusukukkaa
Yhdellä varrella, ne toinen toistaan
Kesäisess' upeudessaan suutelivat.
Rukouskirja oli pieluksella:
Tuo", sanoi Forrest, "oli muuttaa mielen;
Mut paholainen" — siihen päätti konna.
Ja Dighton jatkoi näin: "Me tukautimme
Täydellisimmän taitotyön, min luonto
On luomispäiväst' alkain aikaan saanut."
Niin tunnonvaivoiss' olivat, ett'eivät
Puhua voineet; silloin heidät jätin
Ja tiedon tuon nyt verikuninkaalle.
(Kuningas Richard tulee.)
Hän tuossa tulee. — Terve, majesteetti!
RICHARD.
No, onneako uutisesi tuovat?
TYRRELL.
Jos se, ett' teko käsketty on tehty,
On onnea, niin onnellinen olkaa,
Se tehty on.
RICHARD.
Näit heidät kuolleina?
TYRRELL.
Näin, herra.
RICHARD.
Myöskin haudattuina, mitä?
TYRRELL.
Towerin kappalainen heidät hautas,
Mut mihin, sit' en, toden totta, tiedä.