RICHARD.
Tyköni tule illallisen jälkeen
Ja kerro mulle heidän kuolemansa.
Sill' aikaa mieti, mitä palkaks soisit,
Niin toiveittesi perijäksi teen sun.
Hyvästi siksi.
TYRRELL.
Nöyrät jäähyväiset.
(Menee.)
RICHARD.
Clarencen pojan olen kytkyyn pannut,
Ja tytön halpaan säätyyn naittanut;
Aapramin helmass' Edwardin on pojat,
Ja Anna jättänyt on maailman.
Kun tiedän, että Richmond silmäns' iskee
Elisabethiin, veljentyttäreeni,
Ja sitä tietä kuninkuuteen pyrkii,
Niin uljaasti nyt itse kosin häntä.
(Catesby tulee.)
CATESBY.
Kuningas, —
RICHARD.
Hyvääkö vai pahaa tiedät,
Kun noin vaan suoraan sisään ryntäät?
CATESBY.
Pahaa:
Richmondin luo on Morton paennut,
Ja Walesin uljaat miehet Buckingham
Vie taisteluun, ja joukkons' yhä kasvaa.
RICHARD.
Pelottavammat Ely on ja Richmond,
Kuin Buckinghamin haalitut on joukot.
Sen tiedän, että arka mietiskely
On hidas orja vitkan viivytyksen,
Jot' ohjaa kerjuun rampa raakunkulku.
Nyt nosta siipes, joutu tulisin,
Sa airut kuninkaan ja Merkurin!
Väkeä kokoon! Nyt vaan kysyn säilää;
Kun uhkaa petturit, niin miekka häilää.
(Menevät.)