Neljäs kohtaus.
Hovilinnan edusta.
(Kuningatar Margareeta tulee.)
MARGAREETA.
Nyt heidän onnens' alkaa olla kypsä
Ja karistua surman mätään suuhun.
Näill' olen mailla salaa väijynyt
Tuhoa nähdäkseni vainoojaini.
Kamalat alkajaiset näin; ja nyt
Pois Ranskaan lähden toivoss', että jatko
On yhtä synkkä, surkea ja musta.
Pois kurja Margareeta! Joku tulee.
(Kuningatar Elisabeth ja Yorkin herttuatar tulevat.)
ELISABETH.
Oi, prinssi raukat! hennot pisku piltit!
Suloiset ummut, viel' ei puhjenneetkaan!
Viel' ilmassa jos sielusenne lentää,
Ijäiseen tuomioonsa kiintymättä,
Liidelkää vaiheillani liihosiivin
Ja kuulkaa äiti-raukan valitusta.
MARGAREETA (syrjään.)
Liidelkää vaiheillaan ja sanokaa:
Niin vaatii koston rankaiseva haamu,
Ett' ikiyöksi muuttuu nuori aamu.
ELISABETH.
Niin kurjuus vei mult' äänen, että kieli,
Parusta uupunut, on vait ja mykkä. —
Edward Plantagenet, miks olet kuollut?
MARGAREETA (syrjään).
Plantagenet Plantagenetin vaati,
Edwardin Edwardista kuolo kaati.
ELISABETH.
Miks, Jumala, noin hennot vuonat hylkäät
Ja suden suuhun viskaat? Milloin ennen
Moisilta töiltä silmäs ummistit?