NORTHUMBERLAND.
Herefordin herttuan unhotitko, poika?
PERCY.
En, isä hyvä; sit' en unhottanut,
Mist' ikänä en tiennyt: tietääkseni
En ole eläissäni häntä nähnyt.
NORTHUMBERLAND.
Nyt tuntemaan hänt' opi; täss' on herttua.
PERCY.
Arvoisa herra, apuani tarjoon:
Se viel' on nuori, uusi, avuton,
Mut auttavammaksi ja taatummaksi
Sen ikä kypsentää ja vakaannuttaa.
BOLINGBROKE.
Sua kiitän, jalo Percy; usko pois,
En mistään tunne onnea niin suurta
Kuin siitä että ystäväni muistan;
Ja onneni jos lempes kanssa kypsyy,
Niin on se palkitseva hartaan lempes;
Sen liiton sydän solmii, käsi kiintää.
NORTHUMBERLAND.
Kuink' etäällä se Berkley on, ja mitä
York-vanhus siellä joukkoineen nyt puuhaa?
PERCY.
Puuryhmän keskellä on siellä linna,
Ja linnueena kolmetuhat miestä.
Sisällä siellä York on, Berkley, Seymour,
Ei muuta sääty- eikä arvomiestä.
(Ross ja Willoughby tulevat.)
NORTHUMBERLAND.
Kas tuossa loordit Ross ja Willoughby,
Verissä kannus, kiireen hehkoss' otsa.
BOLINGBROKE.
Terveeksi, loordit! Lempenne, ma huomaan,
Maanpakolaista petturia seuraa.
Mun aarteeni se vielä näkymätön
On kiitos vain, mut kun se rikastuu,
Niin lempenne ja vaivanne se korvaa.