BOLINGBROKE.
Sen tiedän; siksi tahtoansa vastaan
En asetukaan. — Vaan ken tulee tuossa?
(Percy tulee)
Kah! Terve, Henrik! Eikö antau linna?
PERCY.
Kuninkaallinen siin' on varustus,
Jok' estää pääsyn.
BOLINGBROKE.
Kuninkaallinenko?
Ei kuningasta siellä?
PERCY.
On kuin onkin,
Kuningas siellä on: kuningas Richard
Kivi- ja kalkkikehäss' asuu siinä
Ja hänen kanssaan Salisbury, Aumerle
Ja Stephan Scroop, lisäksi eräs pappi,
Arvoisa mies, en saanut tietää, kuka.
NORTHUMBERLAND.
Carlislen piispa varmaan.
BOLINGBROKE (Northumberlandille).
Jalo loordi,
Tuon vanhan linnan ruottaa lähestykää,
Sen rauenneeseen korvaan vaskitorvest'
Ajakaa rauhan henkäys, sanoen:
Bolingbroke kättä Richard-kuninkaan
Polvillaan suutelee ja valtiaalleen
Vasalliutta tarjoaa ja nöyrää
Uskollisuutta; hänen jalkoihinsa
Ma tulin miekan laskemaan ja vallan,
Jos maanpaon hän peruuttaa ja mulle
Takaisin maani estämättä antaa;
Jos ei, niin ylivoimaani ma käytän
Ja kesän tomut kastan verivirroin,
Joit' itkee lyötyin brittiläisten haavat.
Kuink' onkin Bolingbroken mieltä vastaan
Noin purppuraiseen tulvaan upottaa
Richardin kauniin vallan vehmas kohtu,
Sen nöyrä kunnioitukseni näyttää.
Se viekää ilmoitus; me sillä aikaa
Tään kentän ruohovaipall' astelemme.
(Northumberland lähestyy linnaa, torvensoittaja mukana.)
Pois rummun uhkapärinä nyt jääköön,
Niin että linnan torniin ruhjottuun
Älyttäis rehellinen tarjouksemme.
Kuninkaan ja mun yhdyntämme varmaan
Ois yhtä hirmuinen kuin elementtein,
Tulen ja veden, kun ne jyryll' yhtyy,
Reväisten halki taivaan valjut posket.
Hän olkoon tuli, minä sulja vesi;
Hän jyrähdelköön, minä vain kun maahan
Sateeni valan, maahan, enkä häneen. —
Mars! Tarkatkaa, mik' ilme kuninkaalla.
(Torvi kutsuu keskusteluun, johon linnasta toinen torvi
vastaa. Muureille ilmestyvät kuningas Richard, Carlislen
piispa, Aumerle, Scroop ja Salisbury.)
BOLINGBROKE.
Kas, kas! Kuningas Richard tulee itse,
Kuin päivä, joka idän tuliportist'
Esiintyy, vihan puna otsallaan,
Kun huomaa, miten kateet pilvet tahtoo
Sen loiston himmentää ja soata
Sen heloisata tietä lännen maille.
YORK.
Kuninkaalt' yhä näyttää; nähkääs, silmä
Kuin kotkan kirkas on, ja majesteetin
Se voimaa salamoi. Voi surkeaa!
Noin kauniin näyn tuska tummentaa!
KUNINGAS RICHARD (Northumberlandille).
Me kummastumme; seisoimme jo kauan,
Odottain polves arkaa notkistusta,
Kosk' olen kai lain mukaan kuninkaasi.
Jos olen, kuinka tohtii jäsenesi
Unohtaa maksaa mulle velkaisuuttaan?
Ja jos en ole, näytä Herran käsi,
Jok' erottaa mun hallituksestani.
Ei käsi, joka verta on ja luuta,
Voi valtikkani pyhään kahvaan käydä,
Pait varkain, häväisten tai väkivalloin.
Jos luulet, että kaikki, niinkuin sinä,
Minusta kieroin mielin kiertyy pois,
Ja tyhjäks jään ja ystäviä vaille,
Niin tiedä: kaikkivoipa taivaan Herra
Pilvissä katsoo ruttolaumojaan
Avuksi meille; näiden isku kohtaa
Sen lapsiin syntymättömiin, ken nostaa
Vasallikättä valtiasta vastaan
Ja kalliin kruunun kirkkautta uhkaa.
Sano Herefordille — tuossa kai hän seisoo —
Ett' ilkipetosta on joka askel,
Mink' astuu täällä. Avaamaan hän tuli
Verisen sodan punatestamentin;
Mut kunnes kruunu rauhass' istuu päässään.
Tuhannen äidin pojan päät ne verin
Rumentaa maamme kukoistavat kasvot
Ja immenkalvaan rauhan muodon muuttaa
Punaiseks vihaksi ja kedon ruohon
Kostuttaa verill' aimo brittiläisten.